Kansallismielinen käsitys vapaudesta

Helsingissä marssitaan 6.12. jälleen Kohti vapautta. Marssilla tahdotaan muistuttaa, ettei Suomi ole enää pitkään aikaan ollut itsenäinen valtio vaan ulkomaalaisen rahanvallan vasalli. Tahdomme siis vapauttaa Suomen. Kansallismielinen käsitys vapaudesta eroaa kuitenkin radikaalisti liberaalien ja kulttuurimarxistien vapauskäsityksestä. Mitä on siis kansallismielinen vapaus?

 

 

Kun globalistit ja liberaalit puhuvat ”vapaudesta”, tarkoittavat he aina niin sanottuja negatiivisia vapauksia eli ”vapautta” olla tekemättä jotain tai olla noudattamatta sääntöjä. Rahaa palvovat globaalikapitalistit vaativat itselleen ”vapautta” olla noudattamatta lakeja ja normeja, jotka suojelevat yhteiskuntaa, yrityksiä ja työntekijöitä riistäjiltä. Työtä vieroksuvat marxistit uskovat ”vapauteen” loisia muun yhteiskunnan siivellä.

Äärimmilleen globalistien, kulttuurimarxistien ja liberaalien negatiiviset vapaudet on viety kansainvälisissä Pride-karnevaaleissa. Niissä huumeet ja sukupuolitaudit leviävät vimmatusti ja sadomasokistiasuihin pukeutuneet miehet marssivat rinta rinnan viattomien lasten kanssa. Globalistipankkiirien tukema Pride-väki nauttii negatiivisista vapauksista, jotka ovat tuhonneet kulttuurimme, joka vielä joitain vuosikymmeniä sitten edellytti kultakin kansalaiselta säädyllisyyttä, itsekuria ja kunniallisuutta.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopan kaduilla on kuitenkin nähty nopeasti kasvavia marsseja, joissa vaaditaan aivan toisenlaista vapautta. Valtaosa mielenosoittajista heräsi Euroopan katastrofiin vasta hiljattain pakolaiskriisin myötä. Tutkittuaan Euroopan kriisin taustoja uuden kansallismielisen sukupolven edustajat ovat päätyneet samaan johtopäätökseen: liberaalien markkinoimat negatiiviset vapaudet eivät ole aitoa vapautta. Vaikka eliitti tarjoaa kansalle yllin kyllin leipää, sirkushuveja, huumeita ja perversioita, on Euroopan kansakunnat orjuutettu!

Kansallismieliset vaalivat negatiivisten vapauksien sijaan positiivisia vapauksia – vapautta tehdä, olla ja edustaa jotain! Esivalta on riistänyt meiltä oikeuden ajaa kansallismielistä politiikkaa ja mahdollisuuden puhua esimerkiksi maahanmuuton ongelmista asioiden oikeilla nimillä. Kansallismieliset tahtovat siis vapauttaa itsensä ja kansakuntansa. Suomi ei voi olla suomalainen, mikäli maatamme hallitsee kansallisaatetta vihaava eliitti. Suomi on vapautettava, jotta suomalaiset voisivat jälleen toteuttaa kansallishenkeään.

Ajatus ei ole suinkaan uusi – se esitettiin jo 1800-luvulla, kun poliittinen taistelu suomalaisen kansakunnan puolesta oli vasta syntymäisillään. Aatteen isä oli J. V. Snellman, jota hänen pojanpoikansa Teo Snellman on kutsunut Suomen ensimmäiseksi kansallissosialistiksi. J. V. Snellman perusti filosofiansa suomalaiseen kansallishenkeen, jonka toteuttaminen oli hänen mielestään korkeinta mahdollista vapautta. Kun suomalaiset saavat työskennellä ja uhrata yhdessä voimakkaan suomalaisen kansakunnan eteen, olemme aidosti vapaita. Ilman kansanyhteisöä ja viisaasti johdettua valtiota yksilö ei voinut Snellmanin mukaan olla vapaa.

Snellmanilainen vapausfilosofia on vastakohta anarkistiselle ”kukin tehköön, mitä tykkää” -ajattelulle. Snellmanin mukaan valtiolla ja laeilla oli merkittävä rooli suomalaisten vapauden turvaamiseksi. Nykyään taloudellinen oikeisto (mukaan lukien monet ”maahanmuuttokriitikot”) peräänkuuluttaa kansalaisten negatiivista ”vapautta valtiovallasta”. Oikeisto tahtoo siirtää poliittisen vallan valtiolta ”markkinoille”, minkä lisäksi se haluaa romuttaa lainsäädännön ja instituutiot.

Snellman ei sen sijaan uskonut ”markkinoiden” kaikkivoipaisuuteen vaan pyrki rakentamaan isänmaataan valtion suunnittelemilla infrastruktuuri- ja investointiohjelmilla. Valtion edustama positiivinen vapaus asetettiin tuolloin yksilöiden (muun muassa Snellmanin talouspolitiikkaa vastustaneen kauppaeliitin) negatiivisten vapauksien edelle. Ilman tätä suomalainen infrastruktuuri ei olisi kehittynyt; Suomi olisi näivettynyt teknologiseksi takapajulaksi, joka ei olisi koskaan kyennyt rakentamaan esimerkiksi uskottavaa maanpuolustusta teknologisesti kehittyneitä valtioita vastaan. Kansakunnan positiivinen vapaus edellytti yhteisön asettamista itsekeskeisten ja negatiivisia vapauksia vaatineiden yksilöiden edelle.

Kansallissosialistit luottavat vahvaan valtioon, jota ilman kansakunta pirstoutuu pian keskenään riiteleviksi ja toisiaan riistäviksi heimoiksi. Poliittisen realismin isä Thomas Hobbes kutsui valtion kuoleman jälkeistä tilaa ”kaikkien sodaksi kaikkia vastaan”. Kun jokainen ajaa itsekkäästi vain omaa etuaan, valtion jättämän tyhjiön täyttävät pian mafiaa muistuttavat aseistautuneet ja taloudelliseen riistoon erikoistuneet järjestöt. Kun kansallissosialisti vaatii vapautta, ei hän vaadi siis yhteiskunnan tai hierarkioiden tuhoamista. Kansallissosialistille vapaus merkitsee valtiota, joka puolustaa kaikin keinoin kansan olemassaoloa, hyvinvointia ja kehitystä.

Viime vuosikymmeninä Suomen hallitukset ovat tehneet kaikkensa tuhotakseen Snellmanin perinnön. Edeltävien sukupolvien rakentamaa Suomea myydään nyt pala palalta ”vapaakaupan” nimissä ulkomaalaisille finanssielitisteille. Lisääntyvä työttömyys ja köyhyys ovat riistopolitiikan looginen seuraus. Eliitti yrittää peittää massaviihteen, Pride-marssien ja päihteiden edustamien negatiivisten vapauksien taakse sen, että yhä harvemmalla suomalaisilla on enää positiivinen vapaus perustaa hyvin toimeentuleva suurperhe, mahdollisuus käydä vakituisesti töissä tai oikeus omistaa aseita ja harjoitella itsenäisesti maanpuolustusta.

Vaikka nyky-yhteiskunnassa riittää leipää, sirkushuveja ja negatiivisia vapauksia, ei Snellman pitäisi Suomea siis vapaana. Monella mittapuulla poliittisen eliitin hyökkäykset kansallismielisyyttä sekä suomalaisten itsemääräämisoikeutta vastaan ovat 2010-luvulla jopa pahempia kuin 1900-luvun alun sortokausina, kuten viime vuoden Kohti vapautta -pääpuheessa todettiin. Koska EU ja pankkiirit ovat riistäneet Suomen kohtalon suomalaisilta, elämme nyt monessa mielessä historiamme pahimpia orjuusvuosia. Siksi itsenäisyyden muistopäivänä on kansallisvelvollisuus marssia kohti vapautta!

Taisteluni-kirjassa muistutetaan, että kun valtiovallasta tulee kansaa painostava tyranni, menettää se oikeutuksen olemassaoloon. Mikäli poliittinen eliitti pyrkii tuhoamaan kansansa, ei vallankumous ole vain oikeus – se on velvollisuus. Valtio edustaa siis vapautta vain, jos sitä johtavat oikeudenmukaiset kansallismieliset päättäjät. Olemme onnekkaita, sillä saamme elää aikana, jolloin kansakunta voi toteuttaa suurinta mahdollista vapautta: vapautta kapinoida rikollista valtaeliittiä vastaan oman isänmaansa pelastamiseksi!